we are who we are: ihan normaali päivä... vai oliko ?

Tänään ihan normaalisti menin esimmäiseksi Kaveirini tallille ratsastamaan Bobby nimisellä hepalla. No käveltiin maastolenkki ja loppumetreillä Iiu soitti, ja kysyi pystynkö puhumaan. Sanoin etten juuri nyt pysty mutta soitan mahd. pian kun pystyn.Iiu kuitenki ehti kertoa että se on aivan kamala asia mitä on tapahtunut. Mielessä pyöri monia ikäviä asioita... No perille päästyämme ja kopukan purattuani pirautin Iiulle.....

En ensiksi uskonut.. en voinut uskoa sitä.... en voinut käsittää... ei... kylmätväreet valloittivat kehon ja silmät peittyivät kyyneliin. Se oli totta.. se tosiaan oli totta. Kerroin kaverilleni, jonka kanssa olin ratsastamassa ja murruin totaalisesti. Keräsin itseni ja tunsin sisälläni itkunpurskahdukset, jotka tulisivat ulos minä hetkenä hyvänsä. Kyyti saapui pois tallilta, tainno minulla oli vielä iltatalli Ponikoululla...

Ponikoululle päästyäni, oli surkea olo. Otin suomehevostamman Wilman pintelit ja lähdin ulkotalliin käärimään niitä. jalkoihin. Purskahdin itkuun... en voinut olla hetkeäkään ajattelmassa sitä asiaa.. se ei vain voinut olla totta. Juurikun sain jotain niin tärkeää, ja sitten se viedään pois minulta.... TÄMÄ EI OLE REILUA !
No jälleen kerran kokosin itseni ja menin talliin. Tein töitä töitäja töitä kunnes oli aika jakaa iltaheinät. Einekään onnistunut ihan kuivin nahoin vain joka karsinan sisällä oli hevosia jotka muistuttivat todella rakkaasta suomenhevosesta, Tarasta ♥ Koko ilta menikin siinä sitten... sain kyydin kotiin. ja juttelin Elinan kanssa mutta ei siitäkään oikein tullut mitään ajatuski Taran poismenosta sai minut itkemään.......